Vaalivoiton jälkeen tulee aina arki

Kuntavaaleissa vasemmistoliitto lisäsi kannatustaan monessa kunnassa ja kannatus koheni valtakunnallisellakin tasolla. Puoluejohdossa haaveiltiin 10 prosentista, mutta 9 prosenttiakin jäi saavuttamatta. Vasemmistoliiton on kuitenkin vaikea rikkoa 10 prosentin raja. Syyt löytyvät puolueen politiikasta ja remontin tarpeessa olevasta puoluekoneistosta.

Kaikki nykyiset eduskuntapuolueet haluavat olla yleispuolueita, myös vasemmistoliitto. Ongelma on vain siinä, että silloin ei enää erotu muista. Varsinkin äänestämättä jättävien kansalaisten silmissä puolueet nähdään ja koetaan toistensa kopioiksi. Puolueaktiivit näkevät asiat tietysti toisin, mutta hehän katsovat puoluettaan vain sisältäpäin. Puolueumpiossa eläminen johtaa pakostakin poliittiseen sokeuteen.

Vasemmistoliittokin tuntee vetoa uusia asukkaita houkutteleviin kasvukeskuksiin. Sinne pitääkin mennä missä väki liikkuu. Mutta ei pelkästään sinne. Puolueen pitää näkyä ja kuulua myös maaseudulla, koska sieltähän sen korkeimmat kuntakohtaiset kannatusprosentitkin löytyvät. Mikäli vasemmistoliitto päättäisi panostaa pelkästään muutamaan suureen kaupunkiin, sen valtakunnallinen kannatus vajoaisi 4 – 5 prosenttiin.

Maaseudulla perussuomalaisten yritys haastaa keskusta jää pelkäksi yritykseksi. Muut eduskuntapuolueet voivat aika-ajoin horjuttaa maaseudun mahtipuoluetta, mutta aidoksi haastajaksi niistä ei ole. Vasemmistoliitosta olisi, koska sillä on paras tietämys köyhyyden rakenteesta ja laajuudesta sekä syrjään sysättyjen ihmisten muista ongelmista. Ja niitähän maaseudulla riittää.

Vasemmistoliiton ongelmana on, että siltä puuttuu uskottava maaseutupolitiikka. Sen yksi tärkeä osa-alue on maatalous, vaikka nykyinen maaseutu on paljon muutakin. Monet puolueen jäsenet ja kannattajat muistuttavat vieläkin kalliiksi käyneestä virheestä, joka olisi saanut jäädä tekemättä. Se koski turkistarhausta. Tämä laillinen elinkeino julistettiin peräti puoluekokouspäätöksellä pannaan. Saman asian olisi voinut hoitaa muuta kautta paljon fiksummin.

Monille kaupungissa asuville vasemmistoliittolaisille vihreys on paljolti ollut vihreiden vihreyttä, mikä näkyy vihreiden kannatuksen lisääntymisenä. Vihreä aate ei kuitenkaan rantautunut Suomeen vihreiden tuomana, maaperäämme sen juurrutti vasemmistoliiton edeltäjä, työläisten ja pienviljelijöiden SKDL. Totta, pienviljelijöitä ei enää ole, mutta merkkejä heidän käytännöllisestä ja terveestä luontosuhteestaan löytyy vieläkin suomalaiselta maaseudulta. Vasemmistoliiton ei tarvitse etsiä vihertävän aatteen alkujuuria jostakin ulkopuolelta, ne löytyvät omasta historiasta.

Vasemmistolaisen ajattelun omaksuneet ovat perinteisesti hallinneet organisoinnin ja erilaisten toiminnallisten prosessien pyörittämisen. Noiden tarpeellisten taitojen osaajia löytyy puolueväen joukosta vieläkin, mutta heidän määränsä vähenee uhkaavasti. Ilman näitä taitavia ihmisiä puoluekoneisto ei yksinkertaiset vain toimi. Tarvitaan uusia ihmisiä huolehtimaan toiminnan jatkumisesta.

Mitä pitäisi sitten tehdä? Alustavat korjaustoimet ovat loppujen lopuksi varsin yksinkertaisia. Kaikki lähtee siitä, miten kohtelemme kanssaihmisiä. Jos olemme ystävällisiä, avoimia, rehellisiä ja määrätietoisia, olemme jo pitkällä. Politiikan vahvin voima on aina ollut ja on vastakin yhdessä tekemisessä, ei yksilön sooloilussa. Vahvojakin yksilöitä tarvitaan, mutta aidosti ja kestävästi vahvoja he ovat vain kanssaihmisten tukemina.

Kari Kuisti
[email protected]