Rauhanpuolustajat toivoo keskustelua turvallisuuspolitiikasta
Onko Suomelle edullista nykyisessä kärjistyneessä maailmantilanteessa se, että Yhdysvaltain armeija harjoittelee Suomen maaperällä?
Neuvostoliiton romahdus ja Varsovan liiton lakkaaminen ei aikanaan johtanut Naton lakkauttamiseen. Päin vastoin, Nato on vastoin Venäjälle antamiaan lupauksia järjestelmällisesti laajentanut toimintaansa ja tukikohtaverkostoaan Venäjän rajoille.
Krimin liittäminen Venäjään oli lopullinen taitekohta idän ja lännen suhteissa. Tämä kansainvälisen lain vastainen, mutta suurvaltapoliittisesti ajatellen looginen teko johti vanhojen vihollisten suhteiden kärjistymiseen kylmän sodan pahimpien vuosien mittoihin.
Pysyttäytyminen suurvaltojen eturistiriitojen ulkopuolella on ollut satavuotiaan Suomen eräs suurimmista menestystekijöistä. 25 vuotta sitten tapahtui merkittävä muutos Suomen turvallisuuspolitiikassa, kun Suomi alkoi kalustohankintojen kautta suuntautumaan selkeästi lännen etupiiriin. Tämä linja kulminoitui kaksi ja puoli vuotta sitten niin kutsutun isäntämaasopimuksen allekirjoitukseen.
Suomen hallituksen ilman eduskuntakäsittelyä hyväksymä ja puolustusvoimien komentaja Jarmo Lindbergin 4.9.2014 allekirjoittama isäntämaasopimus (MOU) antaa käytännössä amerikkalaisille mahdollisuuden kutsua itse itsensä harjoittelemaan Suomen maaperälle ja velvoittaa Suomea eri tavoin antamaan käytännön tukea ja suojaamaan harjoitusta. Amerikkalaiset ovatkin hyvin aktiivisesti käyttäneet tätä mahdollisuutta. Vaatisi melkoista sinisilmäisyyttä kuvitella, että Venäjä ei kokisi näitä harjoituksia provokaatioina.
Tällä hetkellä USA:n armeijan osasto on mukana Niinisalosta alkaneessa maavoimien mekanisoidussa Arrow 17 sotaharjoituksessa. Voiko Yhdysvaltain armeijan säännöllinen harjoittelu Suomen maaperällä mitenkään olla Suomen etujen mukainen? Olisiko jo aika palata hyväksi koettuun sotilaalliseen liittoutumattomuuteen perustuvaan ulkopolitiikkaan?
Nyt olisi aika aloittaa perusteellinen kansalaiskeskustelu Suomen turvallisuuspolitiikasta. Millainen Suomi voisi parhaiten auttaa konfliktien ratkaisemisessa, ennen kuin ne kärjistyvät hallitsemattomaksi uhaksi maailmanrauhalle? Vetoamme satakuntalaisiin poliitikkoihin, toimittajiin ja tavallisiin kansalaisiin keskustelun käynnistämiseksi ja myös uusien foorumien avaamiseksi tällaiselle keskustelulle.
Tapio Solala, Satakunnan Rauhanpuolustajat ry puheenjohtaja
Lotta Lehtonen, Satakunnan Rauhanpuolustajat ry varapuheenjohtaja
Tuula-Maria Asikainen, Satakunnan Rauhanpuolustajat ry hallituksen jäsen