Puheenjohtajia, puoluekokouksia ja penkkiurheilua

Vasemmistoliitto kertoi maanantain tiedotustilaisuudessa neuvoa-antavan jäsenäänestyksen tuloksen. Tulosta oli osattu jo povata: Li Andersson voitti äänestyksen selkeästi. Tulevana viikonloppuna Oulussa kokoontuvalle puoluekokousväelle jää puheenjohtajan valinnan osalta seremoniallinen tehtävä, kun sekä Pekonen että Myllykoski vetäytyivät kisasta tuloksen varmistuttua. Puheenjohtajan lisäksi puoluekokousväki päättää mm. vasemmistoliiton tavoitteista vuosille 2016-2019, puoluesihteeristä, varapuheenjohtajista ja puoluehallituksen jäsenistä. Satakunnasta kokoukseen matkaa 21 edustajaa.

Neuvoa-antava jäsenäänestys oli onnistunut varsinkin kahdessa mielessä. Ensinnäkin se toi suoran demokratian mahdollisuuksia esille suomalaisessa puoludemokratiassa. Seikka, jota ei voi liikaa korostaa. Toisekseen vasemmistoliitto sai medianäkyvyyttä, joka ainakin omaan silmään oli pääosin muuta kuin halpahintaista nälvintää. On silti hyvä muistaa, että puolue ei lopulta elä tai kuole puheenjohtajasta johtuen. Puheenjohtajuuskisa ja -kiertue osoittivat, että puolueen ykkösketjulla on toisiaan täydentävää asiantuntemusta yhteiskunnan eri osa-alueilta. Tätä monipuolista osaamista on jatkossa hyödynnettävä yhä tehokkaammin ja näkyvämmin.

Tunnetusti kesällä politiikka menettää mielenkiintoa kevyempien (ei välttämättä vähemmän vakavampien) asioiden tieltä. Vasemmistoliiton puoluekokouksen voi nähdä viimeisenä rutistuksena ennen kesälaitumille painumista. Tulevana perjantaina alkavat kuukauden kestävät jalkapallon em-kisat Ranskassa. Heinäkuun alussa on vuorossa Amsterdamissa järjestettävät yleisurheilun em-kisat ja elokuun alussa Rion olympialaiset.

Suomalaisten on väitetty olevan urheilukansaa. Jalkapallon ja yleisurheilun arvokisojen sekä kesäolympialaisten kohdalla tämä väittämä pitää paikkansa. Jalkapallossa emme ole koskaan menestyneet ja yleisurheilun ja kesäolympialaistenkin suurimmat kunnian päivät ovat takanapäin. Tästä huolimatta nämä ovat säilyttäneet mielenkiinnon suomalaiskatsojien silmissä. Saattaa olla jopa, että jotain tärkeää muuttuisi jalkapallon arvokisojen seuraamisen luonteessa, jos Suomen maajoukkue sinne joskus pääsisi.

Monet perinteisetkin urheilulajit, moottoriurheilu etunenässä, ovat menettäneet kansalaisten silmissä kiinnostustaan, kun menestyksen päivät ovat jääneet takavuosille. Bandwagon-ilmiön sijaan edellämainittujen arvokisojen kohdalla voidaan puhua ihan oikeasta (penkki)urheilukulttuurista ja se on hieno asia.

Joni Kalliomäki